Kävin tänään erään kolleegani luona vierailulla. Hänellä ja miehellään on lammasfarmi. En ole koskaan ollut lampaanlihan ystävä ja nyt minulle luvattiin tarjota niin hyvä karitsa ateria että tulisin muuttamaan mieleni. Ja niinhän siinä kävi. Tarjolla oli karitsan filettä kermakastikkeessa. Liha oli suussasulavan mureaa ja maukasta. Ja mikä parasta, lähituotettua ja heinällä kasvatettua karitsaa. Ei ole saanut soijarehua ei viljaa eikä muutakaan epäsopivaa rehua. Eli terveellisintä lihaa mitä ihminen voi saada syödäkseen.
Tänä keväänä karitsoja on syntynyt noin 70. Lampaita on yhteensä muistaakseni kolmisen sataa.
Tämä pieni Alicia tyttö jäi "orvoksi". Emä ei sitä hoitanut, joten se on otettu vierihoitoon. Se on ihmisiin leimautunut, mutta viihtyy hyvin myös lampolassa. Alicia on kolmisen viikkoa vanha ja vaikuttaisi että selviää. Kaikki hylätyt karitsat eivät selviä vaikka saisivat ihmisiltä hoivaa ja ruokaa.
Välillä Alicia käy tuvassa juomassa pullollisen lämmintä maitoa (raakamaitoa naapuritilalta).
Kun maha on täynnä niin menokin rauhoittui. Alicia on vilkas ja utelias tapaus. Kovin oli suloinen.