lauantai 8. marraskuuta 2014

Talvipäivä Peurajärvellä

Nämä lähimetsät ja polut on jo moneen kertaan tallattu, eikä lenkkeily lähimaastossa oikein innostanut. Niinpä päätimme lähteä Peurajärvelle. Iso-Valkeisen kierros on juuri sopiva päivälenkki koirien kanssa. Eväitäkään ei välttämättä tarvitse ottaa mukaan, pari appelsiinia otettiin valmiiksi kuorittuina ja termospulloon teetä. Sillä ajateltiin pärjätä.

Peurajärven retkeilyalue on monien karavaanarien suosima paikka. Sulan maan aikaan siellä voikin olla melko paljon väkeä. Monet tulevat marjastamaan ja kalastamaan, tai vain nauttimaan luonnon rauhasta. Siellä retkeily on tehty helpoksi. Reitit ovat selkeästi merkittyjä ja tärkeimmät "palvelut" löytyvät.

                                          Grillikota ja pari puuvajaa

                                          Huussi ja jätekatos

                                         Järven rannalla tulentekopaikka.


 Reitit ovat helppokulkuisia, lähinnä metsäpolkuja, pitkospuitakin lyhyen matkaa. Puissa on oranssit merkit tiheään maalattuina, eksyminen on hankalaa.

 Myös Hiidenporttiin pääsee Peurajärveltä kävellen. Matkaa taitaa tosin olla kymmenisen kilometriä, ja takaisin pitää tulla samaa reittiä. Eväät kannattaa ottaa mukaan.
                                       
                                          Tässä koirat tekevät omat reittimerkintänsä.

 Metsästyskausi on meneillään. Varmuuden vuoksi on hyvä käyttää huomioliivejä, ettei metsämiehet hirveksi erehdy luulemaan.


 Tässä kohtaa meinasi tulla pupu pöksyyn. Viime aikoina on satanut paljon vettä, ja pitkospuut olivat jääneet veden alle parinkymmenen metrin matkalta.
 Näin pakkaspäivänä kävely meni lähinnä liukasteluksi, jäätä oli noin 5 cm pitkospuiden päällä. Eikä tuntunut kauhean kestävältä.
 No, ehjin nahoin ja kuivin kengin pääsin kuitenkin yli, toisella puolen sillan pitkopuut onneksi olivat vesirajan yläpuolella.

                                          Suokasvustoa jään alla.




                                          Mäntyjärven laavupaikka.

                                          Puita makkaranpaistoa varten.

              Kaivokin löytyy. Vedenlaadusta en tiedä, mutta kelvannee ainakin kahvivedeksi.

                                          Näkymä laavulta järvelle.

                                          Kaunis hiekkaranta, nyt lumen peitossa.

 Välillä reitti kulki tietä myöten ja koirat joutuivat hihnaan kävelemään. Siitähän ne ei hirveästi tykkää, kuten Oskun hännän asento jo kertookin.

                                          Reitin jyrkin nousu särkän päälle.


 Tässä näkyykin jo määränpää. Kuusi kilometriä kohta takana ja kohta päästään autolle. Olimme kummatkin melko kylmissämme, mutta erityisesti mies oli jäässä. Pakkasta oli 7 astetta ja paikoitellen tuuli oli aika kipakka. Minulla oli kunnolla päällä, mutta tapojensa mukaan mies lähti reissuun ilman pitkiä kalsareita.

Olihan meillä eväitä mukana, mutta ei raaskittu pitää taukoa matkalla. Oli kiire päästä kotia lämpimään ja syömään. Tehtiin pikalounas. Salaattia fetajuuston, oliivien ja paahdettujen pinjansiementen kera. Pakkasesta sulatettiin paahtopaistia, lisukkeena valkosipuli-basilika voita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti